Muutimme heti Bellan teini-ikäiseksi kasvamisen jälkeen uuteen taloon koska vanha talo oli liian täynnä muistoja Antista ja meidän yhteisestä elämästämme. Niinpä me muutimme Kotikuja 3:meen Veronalan pohjoispuolelle. Ihana talo eikö?

Muutettuamme uuteen kaupunkiin Bellakin uskalsi mennä kaupungille ostoksille sillä edellisessä asuinpaikassamme Korpelassa nuoret alkoivat kiusata Bellaa Antin kuoltua eikä Bella enää uskaltanut käydä kaupungilla.                                                                  -Hei olen Anabella mutta ystäväni kutsuvat minua Bellaksi ,Bella esittäytyi eräälle pojalle.                                                                                                                               -Ahaa no minä olen Antero ! Mukava tutustua , poika sanoi ja hymyili.                             -Minä tuota ajattelin että haluaisitkohan sinä lähteä minun kanssani treffeille, Bella kysyi Anterolta heidän jutusteltuaan hetken  aikaa.

- Totta kai haluaisin. Olen erittäin imarreltu että pyysit,Antero sanoi ja  hymyili Bellalle.   -Jeeeshhh ! Bella kiljahti ja innoissaan.  Antero katsoi Bellaa hymyillen ja ajatteli että tähän tyttöön hän haluaisi tutustua.

Seuraavana iltana Bella ja Antero lähentyivät niin että Bella sai Anterolta ensisuudelmansa.                                                                                                              -Sinä olet ihanin poika jonka olen ikinä tavannut , Bella sanoi ennekuin hänen ja Anteron huulet koskettivat toisiaan.

Seuraavana päivänä oli lauantai ja eihän lauantaisin kellään ole koulua joten Bella kutsui Anteron luokseen käymään.                                                                                    -Olen ajatellut sinua koko yön ja tiedän että tämä on aika iso juttu meidän ikäisillle mutta haluaisitko alkaa seurustella minun kanssani ? Bella kysyi ja katsoi Anteroa tämän suklaanruskeisiin silmiin.                                                                                         -Itseasiassa minäkin ajattelin sinua koko viime yön. Tietysti haluan alkaa seurustella kanssasi. Olet suloisin tyttö jonka olen koskaan tavannut, Antero sanoi ja suuteli Bellaa.

Sen jälkeen Bella kutsui Anteron usein luokseen. Joskus he vain juttelivat mutta joskus meno yltyi muhinoinniksi kuistin ulkosohvalla. Kyllä minä monet kerrat olen Bella kieltänyt harrastamasta tuota minun kuistillani ihan vain sen vuoksi että olen nykyisin Veronalan armeijan yliupseeri ja tuollainen käytös tiesi minulle huonoa mainetta.

Sitten tuli minun aikani astua vanhuuden jalolle tielle.

Ja tällainen minusta tuli. Ihan kivan näköinen mutta halusin päivittää tyylini ikäiselleni sopivaksi joten painelin Mitä!-keskukseen ostoksille.

Ja tälläisen kampauksen kävin kampaajalla hankkimassa. Näkönikin oli jo sen verran huonontunut että tarvitsin lasit ja uuden vanhemmalle ihmiselle sopivamman hiustyylin. Laitoin heti myös kaulaani SimModelista ostamani kaulahuivin.

Päästyäni kotiin kiiruhdin vaihtamaan vaatteet ja tälläiseltä uusi lookini näyttää. Mielestäni mukavan käytännöllinen ja mukavan nuorekas.

Niin ja kasvoihan Adamkin lapsukaisesta pikkuiseksi kovisteiniksi. Huomatkaa hiukset ja erittäin upea nahkatakki.

Eräänä iltana illallipöydässä puhuessamme päivän tapahtumista ja Adamin selittäessä kuinka hän haluaisi päästä matkustamaan  jonnekin minä ja Jukka keskeytimme heidät melko järkyttävällä kysymyksellä.                                                                                      -Mitä te lapset  sanoisitte jos saisitte vielä yhden pikku sisaren , minä kysyin ja katsoin Adamia ja Bellaa.                                                                                                               -Tuota etkös sinä ole äiti liian kröhöm vanha saamaan lapsia, Adam kysyi ja tuijotti lohi riisi annostaan naama punaisena.                                                                                     - Olenhan minä siinä olet aivan oikeassa mutta minä en nyt tarkoitakkaan sillä tavalla vaan adoptoimalla. Minulle soitettiin töihin Veronalan orpokodista ja kysyttiin että olenko kiinnostunut adoptiosta ja että haluaisinko ottaa pienen tytön nimeltä Kaino adoptiolapsekseni, minä selitin lapsille.                                                                              -No ei siinä kai mitään vikaakaan ole Adam ja Bella totesivat, kuin yhdestä suusta.

Ja jo seuraavana päivänä Kaino saapui meille kun orpokodin ylihoitajatar Anna-Liisa toi hänet. Joten saanko ylpeänä esitellä rakkaan tyttäreni Kaino Alisa Kärhösen.

Yllättävän nopeasti Kaino sopeutui uuteen perheeseensä kotiinsa ja sanoi ensimmäisen sanansa jo samana iltapäivänä.                                                                                                 -Iti! Iti !  , Kaino sanoi ja konttasi isänsä luo.                                                                                                                     - Juuri niin isihän se tässä. Haluatko syliin, Jukka jokelteli Kainolle.

Tässä tää jakso. Jäi vähän lyhyemmäksi kuin mitä piti. Uudesta talosta teen esittely extran ja ensi jaksossa näätte ainakin Jukan siirtymisen aikuisuudesta vanhuuteen. Mutta sitä odotellessa kommentoikaa :)