Tervetuloa nyt sitten vaan seuraamaan lc kärhöstä :) muistakaa kommentoida :)

Hei ! Minä olen Anna Kärhönen ja tämän lc:n kantaäiti. Olen perhetavoitteinen ja touhukas simi joka tykkää treenata ja soittaa pianoa. Tämä kuva on otettu ensimmäisen taloni portailta.

Minua tultiin toivottamaan tervetulleeksi naapurustoon ja silloin tapasin elämäni rakkauden Jukka Terhosen. Lähetin muut naapuruston simit pois jotta voisin tutustua Jukkaan paremmin ja niimpä me puhuimme aamun pikkutunneille saakka. Saattoi siihen kyllä hieman pussailuakin kuulua.

Kutsuin Jukan uudestaan treffeille ja tarjosin hänelle aamiaista.  Juttelimme ja sen jälkeen ehdotin että hän muuttaisi meille ja arvaa mitä !? Hän suostui. Voi olin niin onnellinen. Sitten Jukka yllätti minut yllätyksellä jota en osannut odottaa.

'

Voi Anna tekisitkö minut maailman onnellisimmaksi mieheksi ja suostuisit menemään kihloihin kanssani ? Jukka kysyi ja polvistui. Olin erittäin yllättynyt enkä hetkeen osannut vastata.

Voi tietysti suostun Jukka. Voi olen niin onnellinen Jukka, sanoin ja hyppäsin Jukan syliin!

Jukka nyt kun kerran olemme kihloissa  niin haluatko muutta minun kanssani yhteen , kysyin. Totta kai rakas , mutta mitä sanoisit jos muuttaisimme pois tästä murjusta ? Jukka kysyi ja tietysti minä suostuin koska Jukka toi mukanaan 30 000 simleonin lisäyksen varoihimme.

Ostimme tälläisen puoli kuntoisen omakotitalon Kotikujalta Veronalasta. Eikö olekin ihanan kotoisan näköinen. (Huom en näytä nyt sisätiloja vaan teen niistä oman esittelyn extrana joskus)

Kun olimme talomme ostaneet päätimme että nyt olisi naimisiin menon aika ja niimpä kutsuimme ystäviämme ja järjestimme perinteiset häät.

Meillä oli upeat häät ja tunnelma oli ihan kirjaimellisesti katossa.

Sitten simit lähtivät lyhyelle kuherrusmatkalle ja palasivat muutaman tunnin päästä erittäin tyytyväisinä ja hyvällä tuulella.

Kulta,Jukka sanoi ja otti minua kädestä kiinni. Niin rakas, minä kysyn ja katson Jukkaa silmiin. Muistatko kun puhuimme että haluamme molemmat lapsia niin eikö nyt olisi juuri sopiva aika? Tottakai ,sanon ja hymyilen rakkaalleni ja niin me ryhdymme hommiin.

Muutaman seuraavaan päivän ajan minulla oli aamuisin kovaa pahoinvointia ja sitten.

Olin juuri menossa kertomaan Jukalle että uskoin vakaasti olevani raskaana ja sitten yhtäkkiä mahani kasvoi. Olin niin onnellinen ettei sitä voi sanoin kuvailla.

Minä söin ja nukuin paljon koska mahassani kasvava pienokainen vei paljon voimiani . Ja pian mahani kasvoi taas. Odotamme molemmat innoisamme että lapsi syntyy ja olemme pohtineet ankarasti onko se tyttö vai poika.

Kannoin tomaattikeitto lautastani pöytään kun yhtäkkiä tunsin valtavan vihlaisun vatsassani .  Ensimmäinen ajatus joka mielessäni kävi oli että onhan vauva kunnossa. Sitten tajusin että se oli kyllä kunnossa mutta nyt se tahtoi ulos. Jukka mun synnytys alkoi,huusin tuskissani ja rakas ja erittäin säikähtänyt aviomieheni juoksi paikalle.

Ja niin syntyi maailmaan perheemme ensimmäinen lapsi Antti Johannes joka on kutsumanimeltään Antti. Eikö olekin ihana, sanoin ja katsoin Jukkaa. Totta kai onhan hän meidän lapsemme,Jukka sanoi ja suukotti minua poskelle.

Kun sain pikku Antin laitettua nukkumaan nousin yläkertaan ja kipusin vuoteelle rentoutumaan. Yhtäkkiä Jukkakin ilmestyi makuuhuoneeseen. Rakas olen koko illan ajatellut että mitä jos tekisimme pikku antille leikkikaverin, mitäs siihen sanot ? , Jukka kysyi ja katsahti minuun.  No tuota mikä ettei , vastasin Jukalle mietittyäni hetken ja niin me taas ryhdyimme hommiin.

Voin taas pahoin mutta tiesin jo ennen kuin mahani kasvoi ensimmäisen kerran että olin raskaana joten olin vain onnellinen siitä että raskaus eteni normaalisti.

Ja sitten koitti jo aika että meidän pikku Anttimme kasvoi taaperoksi. Eikö pikku antista tullutkin suloinen.Perinyt niin paljon kasvonpiirteitä isältään.

Minusta tuntui että raskauteni eteni todella hitaasti vaikka se etenikin aikataulussa. Koitin keksiä itselleni tekemistä aina silloin kun en syönyt tai nukkunut joten opetin pikkuisen Antti poikani puhumaan. Jukka puolestaan opetti Antin kävelemään. Eikö olekin suloista :)

Sitten minun mahani kasvoi taas. Voi miten onnelliseksi minä siitä tulin kun tiesin ettei synnytykseen olisi enää pitkä aika .'

Mike tykkäsi pelleillä koko ajan vauvalle. Hei pikkuinen koska olet tulossa sieltä ulos, isi odottaa sinua jo innolla, Jukka jokelteli rantapallon kokoiselle vatsalleni. Toivottavasti pian sillä olen aivan naatti, sanoin ja hymyilin salaa Jukan suloisuudelle.

Sitten seuraavana aamuna juuri kun olin menossa vaihtamaan Antin vaippaa tunsin kovan vihlaisun vatsassani ja tiesin että se olisi menoa taas. Tällä kertaa Jukka tuli paikalle sen kummempia huutelematta.

Ja tässä on ahkeran työni tulos. Kaunis ja rakas tyttäremme jonka ristimme Anabella Josefiina Kärhöseksi mutta jota kutsutaan Anabellaksi.

Tässä tämä jakso:) Kommentoikaa mitä tykkäsitte ja ensi jaksossa näätte muunmuassa minun( Anna) muodonmuutoksen ja varmasti myös Antin kasvun lapseksi ja Anabellan kasvun suloiseksi pikku taaperoksi.